Aunuksen musiikkifestivaalit to 30.7. - su 2.8.2015
Torstai 30.7.2015
Tavattiin torin laidalla matkailupysäkillä josta Osmo Vänskän linja-auto starttasi klo 10. Ilma oli monenkirjava, samoin odotuksemme matkan suhteen. Läheltä rajaa poimimme vielä viimeiset matkalaiset. Rajalla oli pakolliset afäärit ja sitten pysähdyimme öljymäelle tankkaamaan ruplia, bensaa ja vatsaa. Ja eiku matkaan. Hanna-Kaisa tarjosi koko bussilliselle shampanjaa. Haitaristi Kuisma Lipponen viihdytti kertomalla kylistä, joita ohitimme. Ja tietenkin laulettiin, sekä haitarin säestyksellä että ilman. Ja Venäjän eksotiikkaan tutustuimme puskapissalla. Varmoista lähteistä saatujen tietojen perusteella valitsimme oikotien Laatokan rantaa seuraten. Matka saattoi olla lyhyempi mutta tasaisen tienpinnan puutteen vuoksi aikaa tuntui menevän, olimme Aunuksessa n. klo 18.15. Mukavaa on se kun Venäjällä ei käytetä enää kesäaikaa vaikka Suomessa se on käytössä. Tästä syystä molemmat maat elävät kesällä samaa kellonaikaa. Kiva.
Perillä levittäydyimme hotelli Olonijan huoneisiin. Klo 19.30 oli hotellin ruokasalissa suuri juhlatilaisuus esiintymään tulleille vieraille. Pidettiin puheita, kohoteltiin maljoja ja pidettiin hauskaa. Ruokailimme musiikin soidessa. Ruokana oli kaaliraaste alkupalaksi ja lohta ja perunaa pääruuaksi. Viiniä ja vodkasnapseja sai hakea niin paljon kuin halusi. Sitten Joensuun Laulu esitti Heilani majan ja pääsimme jälkkäripöytään: juustoa, viinirypäleitä, oliiveja, kirsikoita, erilaisia makeita pikkuleivonnaisia ja minisuolakurkkuja. Sali oli varattu klo 10:een asti. Tosin allekirjoittanut poistui vähän etukäteen joten tarina ei kerro kuinka juhlat jatkuivat.
Perjantai 31.7.2015
Aamiainen oli hotellin ravintolassa klo 8. Jokaiselle ryhmälle oli omat pöydät varattu. Tarjolla oli imelää riisipuuroa, sämpylöitä, makkaraa, juustoa, keitettyjä kananmunia, pullaa, kahvia ja teetä. Klo 9 startattiin linja-autoilla. Kohteena päivän ensimmäinen esiintymispaikka Kuujärvellä, n. 50 km Aunuksesta, suurin osa soratietä. Kuujärvi on lyydiläismurteen keskuskylä. Siellä oli vanha kulttuuritalo, jossa oli meidän konserttimme. Aluksi lauloivat paikalliset mummot (keski-ikä varmasti yli 80 v.) täysin ulkomuistista yhdessä ja erikseen. He ovat niitä harvoja, jotka osaavat enää lyydiläismurretta ja niinpä tutkijat ja kulttuurinvaalijat ovat tallentaneet ja kirjoittaneet heidän laulujaan muistiin tuleville jälkipolville. Konsertin jälkeen tarjottiin meille vielä peruna- ja ohrapiirakoita ja teetä. Tämän jälkeen tulimme takaisin Aunuksen keskustaan syömään Stalovaja nro 5:een (= ruokala nro 5, vanha neuvostoliiton aikainen nimi). Saimme lautaselliset keittoa kun vielä lopettelimme kaalisalaattialkupalaa ja ehdimme juuri aloittaa lihakeiton kun jo tuotiin seuraava annos pöytään: keitettyä perunaa tillillä ja jauhelihapihvi. Hyvää oli vai liekö jo muka nälkä ollut. No jos oli niin nälkä jäi sinne. Suola oli varmaan ollut tarjouksessa, sitä oli keitossa ja perunoissa melko reippaasti. Jauhelihapihvin kohdalla suola olikin sitten kai loppunut vai turtuiko jo kieli vahvaan suolaan?
Sitten olikin vajaa pari tuntia aikaa tehdä mitä halusi. Klo 18 alkoi Aunuksen musiikkifestivaalien pääjuhla Aunuslinnassa eli kulttuuritalossa, n. 150 m hotellista. Ikävä kyllä kaupungissa oli alkanut iltapäivällä sähkökatko eikä sähköjä ollut tullut vieläkään. Sali oli pimeä, minkä nyt muutamasta ovesta vähän tuli valoa. Niinpä ohjelma käännettiin niin että venäläisryhmät esiintyivät ensin koska he eivät käyttäneet nuotteja. Hämärää oli mutta muuten ei sähköttömyys juuri haitannut. Ohjelma eteni eikä valoista tietoakaan. Penkkiriviä pitkin tuli viesti että jos sähköt ei palaa, vaihdetaan ohjelmistoa niihin kappaleisiin jotka osaisimme ulkoa. Äänekosken harmonikkakerho oli jo lavalla ja me hermostuksissamme. Kunnes lopulta tuli sähköt ja apploodit sähkölle. Huhhh. Loppu konsertti menikin sitten sähkövalaistuksessa. Konsertin jälkeen oli esiintyjille illanvietto viereissä vanhassa elokuvateatterissa. Jelena hoputti meitä että ehtisimme ennen kuin sähköt katkeavat uudestaan. Mutta emme ehtineet. Siirryimme sitten kännykkävalaistukseen. Suureen saliin oli katettu monta pöytää koktailtikkuihin laitettuja leipäpaloja, juustoja, viinirypäleitä, hedelmiä yms. sekä tietysti kaikenlaista juotavaa. Kännyvalaistuksessa edelleen levittäydyimme saliin ja nautimme iltapalasta. Kynttilöitäkin löytyi ja tunnelma pääsi jo rentoutumaan kun kaikki löysivät paikkansa. Siinä pikkuhiljaa aloiteltiin laulella. Ja laulujen saattamana lopulta tulivat myös sähköt. Ilta jatkui spontaaneilla yhteislauluilla, vuorolauluilla, sekalauluilla, ihan mitä vaan. Hanna-Kaisa ja Kuisma toivat esille soittopelinsä ja säestivät sen minkä ehtivät. Oikein mukavaa. Parhaimmat ehtivät jo pistää tanssiksikin. Ohjelman mukaan klo 23 alkoi tanssit Olonijan ravintolassa, mutta allekirjoittanut ei enää ollut mukana tässä vaiheessa ohjelmaa, joten jää arvoitukseksi oliko niitä tanssiaisia.
Lauantai 1.8.2015
Lauantaista oli tulossa pitkä päivä. Aloitettiin aikaisin aamulla klo 7 aamiaisella (kaurapuuroa, sämpylää, kananmunia, makkaraa, juustoa, pullia, kahvia ja teetä). Klo 8.30 bussit (meidän, Vaasalaisten ja Äänekoskelaisten) starttasivat matkaan suunnistaen Vitelen vanhainkotiin. Meidän autossamme tänä päivänä matkustivat myös Lekkujad-yhtyeen Jarmo ja Johanna. Vitelessä meidät ohjattiin toisen kerroksen juhlasaliin. Harjoiteltiin pikaisesti ennen ohjelman alkua. Vanhainkodissa on asukkaita useita satoja (tarkkaa tietoa ei ole onko 200 vai 400) mutta yleisöä oli paikalla ehkä n, 50 henkeä. Juonnot hoitivat Jelena Pystina ja Antti Koski ja me muut hoidimme esiintymisen.
Ohjelman jälkeen lähellä puoli 12 jatkoimme matkaa läheiselle Laatokan rannalle. Sinne olivat Ihalma-kuoron jäsenet järjestäneet meille esiintyjille piknikin. Oli voileipiä ja grillimakkaraa. Ja pian nälkä oli muisto vain. Innokkaana uintimiehenä Vesa kerkesi jo pulahtaa Laatokan aaltoihin, me muut vain tyydyimme katsomaan. Ilma oli pilvinen ja tuulinen. Kun vatsat oli täytetty, ryhdyimme laulamaan. Ihalma aloitti, meidän kuoro sitten ja vaasalaiset meidän jälkeen ja siinä muutamia kappaleita laulelimme ja lopulta tuli suomalaiskuorojen yhteislauluna ”porsaita äidin oomme kaikki” ruotsiksi laulettuna.
Keräsimme tavaramme ja pakkauduimme autoihin. Olikin pitempi ajo edessä, menimme Prääsään Kolatselän lähellä olevaan kahvilaan/ruokalaan syömään. Siinä välillä pysähdyimme sururistin luona jossa taiteilijat pakkautuivat yhteen autoon ja turistit toiseen autoon. Me siis siirryimme vaasalaisten autoon hieman närkästyneenä ihme järjestelystä. Autossa harjoittelimme vielä lauluja ja laulettiin ihan muuten vaan vaasalaisten kanssa yhdessä. Ilmeni että On suuri sun rantas autius -kappale oli kummallakin kuorolla samalla sovituksella ohjelmistossa. Hanna-Kaisa ja Kuisma harjoittelivat myös omia kappaleitaan. Kolatselässä taiteilijat jäivät syömään kaalikeittoa ja hirssi-jauhelihapihvi-annoksiaan, juomana puolukkamehua ja omia limonadeja ynnä muita virvokkeita. Sitten ajoimme Tulomojärven vanhalle kaivokselle konserttiin. Paikka oli varsin originelli, siellä oli vanhoja tiiliseiniä pystyssä ja niiden keskellä oli pieni konserttilava. Ilma oli tässä vaiheessa aurinkoinen ja vieno tuuli kävi. Koska paikka oli lehtometsää myös hyttysiä oli kuulijoiden joukossa. Esityksen alkupuolella laukaistiin ”kasakoiden” tykit (2 kpl) kahteen otteeseen. Jysäys oli melkoinen siellä kiviseinien keskellä, oikein sydänalassa tuntui vaikka korvat olikin tukittu. Luikautimme laulut vuorollamme ja nautimme toisten esiintymisistä. Meidän automme lähti turistien kanssa syömään kun paikalliset yhtyeet olivat esiintyneet ja näimme oman automme seuraavan kerran vasta hotellin pihassa. Konsertin lopuksi oli vielä esiintyjille kuhakeittoa ja teetä. Linjuri lopulta lähti menemään kohti Aunusta ja tulimme hotellille vähän klo 11 jälkeen illalla. Päivällä oli siis pituutta ihan kummasti.
Sunnuntai 2.8.2015
Aamiainen oli katettu klo 8. Klo 9 oli lähtö Aleksanteri Syväriläisen luostariin niille, jotka halusivat. Meidän kuorostamme ei tainnut olla halukkaita. Aamulla oli vähän vapaata aikaa. Klo 10.30 kokoonnuimme ulos hotellin eteen Vaasan Bygdekörin kanssa harjoittelemaan ”On suuri sun rantas autius”. Pari kertaa vedettiin läpi ja Hanna-Kaisa näytti tyytyväiseltä. Laitettiin matkalaukut autoihin ja sanoimme heipat hotelli Olonijalle. Suuressa selässä oli Iljanpäivän praasniekka alkamassa klo 14. Matka sinne ei ollut kovin pitkä, ehkä 20-30 km. Suur-Selkä on eräänlainen museokylä, jossa saa tutustua vanhaan karjalaiseen rakennustapaan. Kävimme ensin syömässä eräässä omakotitalossa. Alkuruokana oli kaalikeittoa ja pääruokana paistin ja perunan yhdistelmä. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Juomana oli mehua ja väkevämpääkin. Sitten aloimmekin katsella kylää. Jelena kertoi kylän historiasta ja rakennustavoista, katseltiin ja kierreltiin. Ilma alkoi muuttua pilvisestä aurinkoiseksi ja päivästä sukeutuikin oikein ihana. Tuuli oli aika reipas, mäen päällä kun oltiin mutta se on vain lisämauste näissä ulkoilmakonserteissa. Ennen konserttia oli aikaa myös tehdä ostoksiakin paikalle tulleilta myyjiltä. Yleisöäkin alkoi kertyä mukavasti, useita kymmeniä. Meidän vuoromme oli kolmantena esiintyjänä, sitten oli yksi venäläiskuoro välissä ja sen jälkeen esiintyivät vaasalaiset. He lauloivat omat kappaleensa ja sen jälkeen meistä tehtiin suurkuoro ja esitimme yhteislaulumme. Esityksen jälkeen levittäydyimme, osa jäi kuuntelemaan, osa katseli paikkoja vielä. Hanna-Kaisa ja Kuisma esiintyivät viimeisten joukossa, joten emme päässeet heti lähtemään. Meillä ei niin kiire ollutkaan, mutta vaasalaisilla meni viisumit umpeen puolilta öin, joten heillä alkoi olla vähän hätä. Kello alkoi olla jo neljä iltapäivällä ja rajalle matkaa vaikka kuinka.
Praasniekka loppui ja me pakkauduimme matkaan kotimaata kohti. Pysähdyimme muutaman kerran kahvittelemaan ja tankkaamaan. Rajan lähellä Öljymäellä sitten pidimme pitemmän tauon. Kuoron rahoilla joimme kahvit, tuhlailimme ruplia kauppaan ja jatkoimme tulliin. Venäjän tullin jälkeen kävimme vielä TaxFreessa. Siinä oli myyjien ilme vähän apea, kaupan sulkemiseen 10 minuuttia ja bussilastillinen porukkaa hyökkää sisään. No, aika sukkelasti me sieltä selviydyimme. Venäjän tullissa piti laukut läpivalaista, Suomen tullissa riitti kun kävi passia näyttämässä. Ihan kiva. Tuliaisia annettiin Hanna-Kaisalle, kuskille Osmo Vänskälle sekä haitaristi Kuisma Lipposellel Pian rajan jälkeen ensimmäiset jäivätkin jo pois Rajakahvilassa. Kiiteltiin ja hyvästeltiin puolin ja toisin.
Loppukaneetti
Kaiken kaikkiaan matka sujui hyvin. Kukaan ei sairastunut, ruoka oli ihan hyvää ja hotelli asiallinen. Kuoromme on kokenut Venäjän kävijä, joten odotuksemme olivat varsin realistiset eikä pettymyksiä juuri tullut. Ja mitä tulee pieniin epätietoisuuksiin esiintymisvuoroista tai sähköjen katkeamisesta, niin se on vain venäläistä maustetta. ”Kyllä se siitä” -asenne on varsin paikallaan. Eletään hetki kerrallaan, nauttien eikä kompastuta lillukan varsiin.
Ihanan päätöksen matkalle teki se laulu. Äänessä kuului neljän päivän matkan väsymys, ajetut kilometrit ja odotus kotiinpaluusta. Yö oli puolessa, oli pimeää ja satoi, ajettiin Tohmajärven seutuvilla. Joku aloitti sen spontaanisti ja kaikki yhtyivät hiljaiseen, tyyneen säveleen...
Kotimaani ompi Suomi,
Suomi armas, synnyinmaa...
Ohjelmisto:
Heilani maja, Tuonne taakse metsämaan, Lauantai-ilta, Koitere, Kun ilta ehtii, Neljän tuulen tiellä, Ljuuli ljuuli, Reppurin laulu, Soi kunniaksi luojan, Suomalainen rukous, Igävänje atkalanje.
Mukana matkalla:
Raimo Hiltunen, Ritva Hurskainen, Esko Jumppainen, Raimo Kalevi, Riitta Kalevi, Arja Kettunen, Soile Korpelainen, Hanna-Kaisa Laakkonen, Timo Parkkonen, Maija Pänttönen, Seija Romppanen, Mari Sauvala, Leena Sormunen, Katriina Tanskanen, Vesa Tuominen, Leila Uuksulainen ja Tapio Volkov. Kyydissä oli myös haitaristi Kuisma Lipponen. Lisäksi avecina olivat Helvi Hiltunen, Anneli Tahvanainen ja Ulla Tamminen.
